mikki Koheesiota ja antagonismia

(Arvosana 4 (1-5))

Alan kirjallisuuden harrastajana kirja tuo paljon uutta tietoa ja erityisesti uutta näkökulmaa sota-ajan johtajien henkilösuhteista. Laaksonen on selvästi innostunut aiheestaan mikä aiheuttaa tiettyä toistoa ja saman asian käsittelyä monesta eri näkökulmasta. Vai lieneekö tähän syynä kirjan tieteellisen tutkimuksen kriteereiden täyttämiseen tähtäävät muotovaatimukset. Parhaalla tavalla Laaksosen asiaan perehtyneisyys tulee ilmi hänen ilmeisellä tapahtumien ja henkilöiden sisäistämisellään joka ilmenee hänen tarkkana analyysinään päätösten ja tapahtumaketjujen tarkoitusperistä. Hän pystyy ikäänkuin menemään sisälle kenraaleiden "nahkaan" ja analysoimaan heidän päätöstensä ja tekojensa motiiveja unohtamatta kuitenkaan kylmän analyyttistä otetta.
Tähän hän on ilmeisemmin päässyt tavallista tarkemman lähdekritiikin ansiosta.

Toisinaan tulee kylläkin tunne, että tiettyjä tapahtumia on jopa ylianalysoitu, onhan kuitenkin sattumalla ja epärationaalisella käyttäytymisellä osansa isoissakin päätöksissä. Tämähän on toki myös yksi Laaksosen keskeisistä teemoista hänen käydessään läpi ylipäällikön ja kenraaleiden päätöksiä varsinkin henkilövalintojen suhteen. Kompetenssi ja teot eivät aina sanele uraa, vaan epärationaaliset keskinäiset suhteet ja aiemmat pinttyneet käsitykset sanelevat päätöksiä jopa ihan ylimmällä tasolla. Tästä olisi tosiaan herkullista miettiä analogiaa nykypäivän johtamiskulttuuriin, kuten Juha Siltala sanoi.

Itse kirja on mielenkiintoinen luultavasti vain sellaisille, jotka ovat aiemmin perehtyneet Suomen sota-ajan historiaan, ja erityisesti sota-ajan henkilöhistoriaan. Teos vaatii ehdottomasti perustietämystä talvi- ja jatkosodan perustapahtumista mutta myös keskeisistä henkilöistä. Eniten tieteellisen perusteellisesta kirjasta saa irti jos on jo perehtynyt ainakin osaan tämänkin kirjan lähdekirjallisuutta, ainakin niihin keskeisimpiin.

ps: kirja saattaa vaatia lukuvaiheessa kaverikseen nykysuomen sanakirjan. Sen verran paljon sivistyssanoja siinä käytetään. En tiedä onko niistä tullut Laaksoselle itsetarkoitus ( siltä ajatukselta ei voi välttyä ), vai onko liiallinen tutkijan kammiossa istuskeleminen vieraannuttanut hänet ajattelemasta ja kirjoittamasta perusilmaisuilla. Tokihan koheesioille, antagonismeille, teleologioille, sporadeille,eksplisiittisille,implisiittisille,deskriptiviivisille ym. löytyy ihan suomenkielisiäkin ilmaisuja. Toisaalta onneksi samat sanat toistuvat useasti, joten ihan koko ajan ei sanakirjaa tarvitse plarata. (Todellisuus ja harhat)

Todellisuus ja harhat

Kirja-arvostelut

Todellisuus ja harhat