Kustantamon esittely
"Päiväkirjani ja muistiinpanoni! Sanon uudestaan ja uudestaan itselleni: jos ne löydetään, se maksaa paitsi minun henkeni, myös Evan ja monen muun, jonka olen nimeltä maininnut (...) Onko minulla siihen oikeus, onko se ehkä velvollisuuteni vai onko se rikollista turhamaisuutta?" (Victor Klemperer 27. toukokuuta 1944)
Kun Hitler vuonna 1933 nousi valtaan, Victor Klemperer (1881-1960) oli arvostettu yliopistoprofessori Dresdenissä. Lyhyen ajan kuluttua hän oli pelkkä juutalainen, jota suojeli kuolemantuomiolta ainoastaan avioliitto ei-juutalaisen Eva Schlemmerin kanssa.
Kahdentoista Hitlerin vallan alla eletyn vuoden ajan Klemperer kirjasi kaiken näkemänsä ja kokemansa tarkasti päiväkirjoihin. Päiväkirjoja ei kuitenkaan sodan jälkeen julkaistu, vaan ne ilmestyivät Saksassa vasta vuonna 1995 ja herättivät heti suuren kohun. Sittemmin ne on julkaistu useissa eri maissa.
Klempererin päiväkirjat avaavat ainutlaatuisen näkökulman Natsi-Saksan jokapäiväiseen julmuuteen. Havainnot ovat säälimättömän tarkkoja, ja Klempererin poliittinen, historiallinen ja kirjallinen oppineisuus antaa niille poikkeuksellista syvyyttä.
"Ei ole kyse suurista asioista vaan arkipäivän hirmuvallasta, joka unohdetaan." (Victor Klemperer 8. huhtikuuta 1944)
Vuoden 1933 tapahtumista alkavissa päiväkirjoissa kuvataan yksityiskohtaisesti kuinka juutalaisten elämä tehtiin vähä vähältä yhä vaikeammaksi. Vuonna 1935 Klemperer pakotettiin eläkkeelle professorinvirastaan. Ennen pitkää häneltä, kuten muiltakin juutalaisilta, kiellettiin mm. puhelimen käyttö, kirjastossa käynti, radio, kotieläimet, lihan, kukkien ja tupakan osto sekä sanomalehtien tilaukset. Jos juutalaiselta löytyi pidätettäessä laiton kukkakaali, saattoi se johtaa kuolemaan. Vuonna 1940 Klempererin oli muutettava "juutalaisten taloon", jonne Gestapo säännöllisesti teki ryöstöretkiä muistuttavia kotietsintöjä. Syyskuusta 1941 alkaen kaikkien juutalaisten täytyi kantaa päällystakeissaan keltaista tähteä.
Huhuja keskitysleirien mielikuvituksellisista julmuuksista kantautui Klempererin korviin jatkuvasti, ja monet hänen ystävistään eivät palanneet pidätysten jälkeen. Vuoden 1945 alussa Klempererillä itselläänkin oli jo päällään leirituomio, mutta Dresdenin pommitusten aikana helmikuussa 1945 hän pääsi vaimoineen pakenemaan kaupungista ja onnistui piilottelemaan maaseudulla sodan loppuun asti.
Vastaavia kirjoja
Arvostele kirja
Kirjoita kirja-arvostelu ja kerro mielipiteesi muille. Yritä keskittyä kirjan sisältöön. Katso ohjeistamme lisätietoja.
Haluan todistaa
Kirja-arvostelut » Haluan todistaa
|
|
 |
|
|
|
|
